Hei, sinä!
Tämä on ensimmäinen Aivovinkit viikoksi -vinkkikirjeeni. Kiitos tilauksesta!
Pidän viikoittaisen kirjeen tiiviinä ja postitan sen digilaatikkoosi useimmiten tiistaina. Saat tavallisesti kolme aivovinkkiä työntekoon tai arkeen sekä muutaman lukuvinkin kirjoista ja tutkimuksista. Toivon, että kirje tarjoaa sekä ajateltavaa tulevalle viikolle että oivaltavia ideoita elämääsi.
Kerran kuussa saat puolestasi hieman pidemmän vinkkikirjeen. Siinä pureudun yhteen teemaan tai kiinnostavaan tutkimukseen tavallista perusteellisemmin.
Vinkkikirjeeni tyyli poikkeaa hieman somekanavieni teksteistä. Laajemmat teemat ja tutkimuslöydökset on täällä puristettu muutamaan ajatuksia herättävään virkkeeseen ja ennen kaikkea käytännön toimintaohjeiksi. Toivon, että tällainen tiivis muoto palvelee sekä sinua lukijana että minua kirjoittajana.
Hyvä, sitten aloitetaan!
Puhutaan keskittymisestä.
Seuraavaksi tarjoan tämän viikon kolme vinkkiä. Lopuksi kerron vielä muutaman sanan itsestäni.
Tämän viikon aiheina ovat tahdonvoima ja keskittyminen. Tyypillisesti nimittäin luulemme, että keskittymisemme hajoaa, kun mentaalinen väsymys ottaa niskalenkin ja pakottaa meidät huilaamaan. Todellisuudessa pystymme sinnittelemään tehtävien parissa pitkäänkin, kunhan niillä on vain riittävästi arvoa.
Aivot ovat "hyöty-kustannus-apparaatti", joka arvioi jatkuvasti, mihin energiaa kannattaa allokoida. Siksi tylsätkin tehtävät sujuvat, kun niillä on kiire, ja samasta syystä kiinnostava askare voi ahdistaa, jos muutakin mielenkiintoista olisi tarjolla.
Mikä avuksi?
I.
Mihin tahdonvoimaa oikeastaan tarvitaan? Jos asia on sinulle mieluisa ja sisäisesti arvokas, siihen ryhtyminen ei vaadi kummoista kurinalaisuutta. Jos se taas tuntuu epämieluisalta, kuvittelet usein tarvitsevasi tahdonvoimaa. Ehkei kyse kuitenkaan ole ”taistelusta” luovuttamista vastaan, vaan siitä, että ”vaikean” asian arvoa voidaan nostaa reflektoinnilla. Kun esimerkiksi päätät kieltäytyä herkuista, valitset dieetissä pitäytymisen, koska se tukee toivottua identiteettiäsi. Kieltäytyminen ei vaatinut näin taistelua, vaan sisäisen arvon hienosäätöä. Kun seuraavan kerran koet kamppailevasi houkutuksia vastaan, älä yritä tukahduttaa himojasi, vaan aseta ne tietoisesti vastakkain eri vaihtoehtojen kanssa. Korosta toivomasi valinnan arvoa pohdinnalla. Älä puhu kieltäytymisestä, vaan siitä, kuinka valitset jotain arvokasta.
–––––––––––––––––––––––
II.
En pidä ajatuksesta, että keskittymiskykymme olisi mystisesti ”kadonnut”, "heikentynyt” tai "haurastunut". Me kaikki osaamme keskittyä, kunhan tehtävä tuntuu riittävän mieluisalta tai arvokkaalta. Paras keino keskittyä onkin tehdä toivotusta askareesta huoneen tärkein asia. Keskittyminen hajoaa tyypillisesti silloin, kun liian moni asia kilpailee huomiostasi. Lopulta hyvä keskittyminen on ennen kaikkea laadukasta priorisointia. Tässäkin tapauksessa valitset keskittymisen pitkäjänteiseen tekemiseen, et vastusta impulssejasi.
–––––––––––––––––––––––
III.
Eräässä tutkimuksessa (Job ym., 2010) ihmisille opetettiin, ettei tahdonvoima välttämättä kulu käytössä, vaan ponnistelu voi jopa ylläpitää valmiutta jatkaa vaativan tehtävän parissa. Tämän käsityksen omaksuneet suoriutuivat myöhemmästä itsesäätelyä vaativasta tehtävästä paremmin kuin ne, joille tahdonvoima esitettiin ehtyvänä voimavarana. Ajatuksella on kiinnostava käytännön seuraus: älä suhtaudu tahdonvoimaan akkuna, joka väistämättä tyhjenee päivän aikana. Kun tehtävä tuntuu riittävän tärkeältä, pystyt usein jatkamaan sen parissa silloinkin, kun tekeminen vaatii ponnistelua. Siirrä ajatus elämääsi näin: kun huomaat ajattelevasi, että tahdonvoimasi on loppu, älä tulkitse tunnetta todisteeksi siitä, ettet enää pysty jatkamaan. Kysy sen sijaan, onko tehtävä edelleen riittävän tärkeä jatkamisen arvoiseksi.
–––––––––––––––––––––––
IV.
Otetaan ensimmäisen kirjeen kunniaksi vielä yksi lisävinkki.
Keskittymisemme pettää usein silloin, kun jo suoritetuksi kuviteltu tehtävä palaa kummittelemaan mieleen. Näitä voidaan kutsua ”hermostollisiksi kaiuiksi”. Niitä syntyy, kun edellistä tehtävää ei ole kunnolla kognitiivisesti suljettu. Aivot ikään kuin tunnistavat, että jotain jäi vielä kesken, ja muistuttavat palaamaan tehtävän pariin. Yksi tapa ehkäistä tällaisia kaikuja on määritellä etukäteen, milloin tehtävä on kyseisen päivän osalta riittävän valmis. Myös selvät aikarajat auttavat. Kun työskentelylle on asetettu päätepiste, tehtävää ei voi palata hiomaan loputtomasti. Se joko merkitään valmiiksi tai sen jatkaminen siirretään tietoisesti seuraavaan ajankohtaan.
Myös ympäristö voi ylläpitää edellisen tehtävän muistijälkiä. Tehtävään yhdistyvä ärsyke voi tahattomasti palauttaa sen mieleen vielä senkin jälkeen, kun huomio pitäisi suunnata muualle. Siksi ympäristön vaihtaminen tai edellisestä tehtävästä muistuttavien ärsykkeiden poistaminen voi helpottaa huomion siirtämistä seuraavaan tehtävään.
–––––––––––––––––––––––
Ajankohtaista tällä hetkellä:
🎙️ Kaikista näistä teemoista puhun kattavammin podcastissani Aivovinkit Teemu Vornasen tapaan, joka löytyy Spotifyista. Jaksoja on kuunneltavana peräti yhdeksän. Nappaa ohjelma vaikka seuraksi pitkille automatkoille, lenkille tai kotihommiin. Ohjelma löytyy täältä: avaa Spotifyissa
🔥 ”Tehokkuus ei ole kirosana… jatkuva vit*tus on: uudenlainen polku fokuksen valjastamiseksi” -verkkovalmennuksen kampanjaviikko päättyy sunnuntaina. Siihen asti saat valmennuksen mukaan vielä kaksi ylimääräistä puheenvuoroa. Jos valmennukseen lähteminen ja tulevan vuoden aloittaminen terävämmällä fokuksella on käynyt mielessä, nyt kannattaa hyödyntää kampanjaetu! Tutustu valmennukseen täältä
–––––––––––––––––––––––
Tapaus nimeltä Teemu
Tämän vinkkikirjeen takaa löytyy Porvoossa asustava 41-vuotias aivoterveysalan yrittäjä. Saman katon ja pihapiirin jaan puolisoni Noran sekä varsin kirjavan eläinkatraan kanssa. Laumaan kuuluvat pian kunnioitettavat 15 vuotta täyttävä chihuahua Demi, reilu kaksivuotias ja virtaa säästelemätön bordercollie Dot sekä hevosvahvistuksemme Roksu.
Aivoterveyttä siis pohdin työkseni, mutta vastapainoksi arjessa riittää myös haukuntaa, kavioita ja karvoja vähän joka pinnalta.
Olen työskennellyt aivoterveysalan yrittäjänä reilut kuusi vuotta. Tuona aikana olen kouluttanut lukuisia ajatustyöläisiä aivojen terveyteen, ajatteluun ja suorituskykyyn liittyvistä teemoista.
Pääaineinani olen opiskellut liikuntalääketiedettä, neurotiedettä ja jalkaterapiaa. Sivuaineina opintopolulleni ovat osuneet psykologia, liikuntabiologia ja ravitsemustieteet. Työssäni sekoittelen tätä varsin kirjavaa palettia ennakkoluulottomasti yhteen. Kaikkea tekemistäni yhdistää lopulta kolme suurta intohimoani: liikunta, leikillisyys ja aivot.
Vapaa-ajalla liikun, kirjoitan ja luen. Loput ajasta meneekin pitkälti koirien viihdyttämiseen – tai ehkä rehellisemmin niin, että ne viihdyttävät minua.
Kotisivuiltani pääset tutustumaan minuun lisää. Löydät sivuilta muun muassa linkit puheohjelmiin ja haastatteluihin, joissa olen ollut vieraana
–––––––––––––––––––––––
Lukuvinkit:
Aiemmin viittaamani tutkimus midsetin-voimasta mentaalisen väsymyksen kiertämiseksi: Job, V., Dweck, C. S., & Walton, G. M. (2010). Ego depletion—Is it all in your head? Implicit theories about willpower affect self-regulation. Psychological science, 21(11), 1686-1693.
Tutkimus ”IKEA-ilmiöstä”, eli kuinka arvostamme opittua ahkeruutta ja ponnisteluiden myötä syntyneitä lopputuloksia: Norton, M. I., Mochon, D., & Ariely, D. (2012). The IKEA effect: When labor leads to love. Journal of consumer psychology, 22(3), 453-460.
Tietoisuuden huippututkijan Anil Sethin kirja, joka avaa uusinta tutkimustietoa tietoisen ajattelumme saloista: Seth, A. (2022). Sinuna oleminen: Tietoisuuden uusi tiede (K. Pietiläinen, suom.). Terra Cognita.
