Hei,
ja mahtavaa lokakuista tiistaita sinulle!
Tämän viikon vinkkikirjeen aiheena on ”hyvän tyypin anatomia”. Tarkastelen ennen kaikkea, mitä sosiaalinen neurotiede opettaa meille tunneyhteyden rakentamisesta.
Olen kouluttanut aiheesta jo vuosien ajan osana yrityksille suunnattuja tunneälykkäiden tiimien valmennuksia. Vähitellen teemasta onkin muodostunut yksi suosituimmista puheenvuoroistani.
Tämä sama teema käynnistää myös ”Tehokkuus ei ole kirosana… jatkuva vit*tus on: uudenlainen polku fokukseen” -verkkovalmennukseni webinaarisarjan, joten aihe on ajankohtainen siltäkin osin. Pssst… valmennukseen ehtii vielä mainiosti mukaan, vaikka kiirettä pitää! Ensimmäinen webinaari järjestetään jo ylihuomenna eli 15.10 eli vielä pari päivää aikaa toimia. Katso lisätiedot alta.
Kirje kannattaa lukea loppuun asti myös siksi, että löydät sen lopusta ilmoittautumislinkit maksuttomiin aivowebinaareihin. Paikkoja on rajoitetusti, joten ilmoittaudu heti, kun tiedät pääseväsi osallistumaan.
Ei muuta kuin vinkkien pariin
Ps. Jos liityit vasta äskettäin kirjeeni tilaajaksi, niin eipä hätiä, pääset lukemaan kaikki edelliset kirjeeni täältä.
–––––––––––––––––––––––
Mitä sosiaalinen neurotiede opettaa meistä ihmisistä?
I.
Monet nykyajan mielihyvän ja mielipahan kokemuksistamme liittyvät sosiaaliseen maailmaamme. Ei siis ihme, että sosiaalinen neurotiede on kiinnostunut yhä enemmän siitä, miten ihmissuhteet ja sosiaaliset kohtaamiset vaikuttavat aivojemme toimintaan.
Yksi tutkimusten kiinnostavimmista havainnoista on, että miellyttävät sosiaaliset kohtaamiset aktivoivat samoja aivojen palkitsemiseen osallistuvia alueita kuin monet muutkin palkitsevat kokemukset. Vastaavasti epämiellyttävät sosiaaliset kokemukset, kuten torjutuksi tuleminen, voivat aktivoida osittain samoja aivoalueita, jotka osallistuvat myös fyysisen kivun käsittelyyn.
Sosiaalinen kipu ei siis ole pelkkä kielikuva. Torjutuksi tuleminen, ulkopuolelle jääminen tai epäoikeudenmukainen kohtelu voivat tuntua hyvinkin ahdistavilta.
Tutkimusten perusteella voidaan tunnistaa useita sosiaalisia perustarpeita, joiden täyttyminen tai uhkaaminen vaikuttaa voimakkaasti tunnekokemuksiimme. Olen koonnut näistä kuusi helposti muistettavaksi VALOJA aivoille -muistisäännöksi. Akronyymi muodostuu sanoista varmuus, arvostus, läheisyys, oikeudenmukaisuus, jakaminen ja autonomia.
Nämä kuusi näkökulmaa tarjoavat käytännöllisen työkalun sen ymmärtämiseen, miksi jotkut sosiaaliset kohtaamiset vahvistavat luottamusta ja yhteenkuuluvuutta, kun taas toiset herättävät epävarmuutta, uhkaa tai ulkopuolisuuden tunnetta.
VIE KÄYTÄNTÖÖN: Kun haluat herättää toisessa ihmisessä luottamusta vahvistavia, palkitsevia tunnekokemuksia, kiinnitä huomiota erityisesti näihin kuuteen tunnetilaan. Yhdenkin osa-alueen laiminlyönti voi horjuttaa luottamuksen rakentumista, joten kyse on koko tunnepaletin huomioimisesta. ”Hyvä tyyppi” osaakin vaikuttaa siihen, millaisia tunteita hänen seurassaan herää. Otetaan esimerkki…
–––––––––––––––––––––––
II.
Eräässä tutkimuksessa (Eisenberger ym., 2003) koehenkilö pelaa virtuaalista pallonheittopeliä kahden muun pelaajan kanssa. Tutkimusasetelma tunnetaan nimellä Cyberball.
Aluksi kaikki sujuu mallikkaasti. Pelaajat heittelevät palloa toisilleen, kunnes kaksi muuta pelaajaa lakkaavat yllättäen heittämästä palloa koehenkilölle. Tämä jää ihmettelemään, miksi hänet yhtäkkiä suljettiin pelin ulkopuolelle.
Kyseessä on tietysti tutkijoiden salajuoni. Kaksi muuta pelaajaa ovat todellisuudessa vain kasa koodirivejä, jotka on ohjelmoitu synnyttämään koehenkilölle kokemus ulkopuolelle jättämisestä.
Vaikka kyseessä on vain harmiton virtuaalipeli, ulossulkeminen kirpaisee. Aivokuvantamistutkimuksissa tällaisen kokemuksen on havaittu aktivoivan muun muassa aivosaarekkeen ja pihtipoimun etuosan alueita, jotka osallistuvat myös kivun ja muiden epämiellyttävien kokemusten käsittelyyn.
Peli on siis kuvitteellinen, mutta sen herättämä ahdistus todellinen. Kokemuksen voimakkuuteen vaikuttaa myös se, miten ihminen tulkitsee tilanteen ja säätelee herääviä tunteitaan. Tunnevasteeseen voi näin vaikuttaa.
Näin todellista läheisyyden kaipuu meille on. Meidän ei tarvitse kuulua kaikkiin sisäpiireihin, kunhan saamme päättää mihin ja miksi. Mutta heti jos meidät ulossuljetaan, on kokemus kivulias. Sellainen, josta aivomme haluavat oppia.
*Eisenberger, N. I., Lieberman, M. D., & Williams, K. D. (2003). Does rejection hurt? An fMRI study of social exclusion. Science, 302(5643), 290-292.
*Eisenberger, N. I., Jarcho, J. M., Lieberman, M. D., & Naliboff, B. D. (2006). An experimental study of shared sensitivity to physical pain and social rejection. Pain, 126(1-3), 132-138.
–––––––––––––––––––––––
III.
Toisessa tutkimuksessa (Tabibnia & Lieberman, 2008) koehenkilöt pelasivat rahanjakopeliä, jossa yksi pelaajista sai käyttöönsä tietyn rahasumman, sanotaan vaikkapa 20 euroa. Hänen tehtävänään oli päättää, kuinka suuren osan summasta hän tarjoaisi toiselle pelaajalle, jota hän ei tuntenut ja joka ei koskaan saisi tietää hänen henkilöllisyyttään.
Pelissä oli kuitenkin yksi juju: kumpikin pelaaja sai pitää osuutensa vain, jos tarjouksen vastaanottaja hyväksyi jaon. Jos hän kieltäytyi, kumpikaan ei saanut mitään.
Voisi siis kuvitella, että vastaanottajan kannattaisi hyväksyä mikä tahansa tarjous. Onhan yksikin euro enemmän kuin ei mitään.
Tutkimukset osoittavat kuitenkin johdonmukaisesti, että mitä epäreilumpaa jakoa ehdotetaan, sitä todennäköisemmin tarjous hylätään. Ensisilmäyksellä tämä saattaa vaikuttaa epärationaaliselta. Miksi kukaan kieltäytyisi ilmaisesta rahasta? Epäoikeudenmukaisuudesta rankaiseminen on kuitenkin yksi tapa pitää oman edun tavoittelijat kurissa. Siksi olemme toisinaan valmiita tinkimään jopa omasta edustamme rangaistaksemme niitä, jotka yrittävät hyötyä muiden kustannuksella.
*Tabibnia, G., Satpute, A. B., & Lieberman, M. D. (2008). The sunny side of fairness: preference for fairness activates reward circuitry (and disregarding unfairness activates self-control circuitry). Psychological science, 19(4), 339-347.
–––––––––––––––––––––––
IV. Lisävinkkinä vielä tämä
Ihmiset tulkitsevat sosiaalisia vihjeitä helposti väärin. Epäselvissä tilanteissa suhtaudumme toisiin usein varauksellisesti, ikään kuin lähtökohtamme olisi "vihollinen, kunnes toisin todistetaan”.
Aivokuvantamistutkimuksissa on jopa havaittu, että suhtautumisemme toisiin ihmisiin vaikuttaa siihen, miten heidän toimintaansa käsitellään aivoissa. Esimerkiksi Mitchellin ja kollegoiden (2006) tutkimus osoitti, kuinka ajattelemme itsellemme läheisistä ihmisistä tyystin eri osilla aivoja kuin niistä, joihin meillä on suurempi sosiaalinen etäisyys. Jälkimmäisten kohdalla aivoissa aktivoituivat lähinnä samat alueet, jotka sähköistyvät, kun ajattelemme elottomia esineitä.
Jos siis haluat tulla hyvin toimeen muiden kanssa, kiinnitä huomiota myös siihen, millaisessa mielentilassa he ovat ja miten he mahdollisesti tulkitsevat käytöstäsi. Koetulla samankaltaisuudella on väliä.
Toisen vakuuttaminen ei siis ole pelkästään hyvien argumenttien esittämistä. Usein vähintään yhtä tärkeää on rakentaa luottamusta ja tunneyhteyttä.
*Mitchell, J. P., Macrae, C. N., & Banaji, M. R. (2006). Dissociable medial prefrontal contributions to judgments of similar and dissimilar others. Neuron, 50(4), 655-663.
–––––––––––––––––––––––
Ajankohtaista tällä hetkellä:
🔥 ”Tehokkuus ei ole kirosana… jatkuva vit*tus on: uudenlainen polku fokuksen valjastamiseksi” -verkkovalmennuksen aivoaiheinen webinaarisarja käynnistyy ylihuomenna (to 15.10)! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos haluat lunastaa paikkasi kaikkiin seitsemään webinaariin, kannattaa toimia nopeasti. Ensimmäisen webinaarin otsikko on: Miksi ”hyvä tyyppi” herättää luottamuksen: mitä sosiaalinen neurotiede opettaa meille empatiasta ja tunnepihkan vahvistamisesta? Kaikista webinaareista luvassa myös tallenne valmennuksen hankkineille. Tutustu valmennukseen ja webinaarisarjaan täältä.
🆕 Muista myös nämä tulevat valmennukset. Viikolla 46 (9.11.) starttaa kaksi kuuden viikon verkkovalmennusta. Ne sopivat kiireiseenkin arkeen, sillä ne sisältävät viikoittaisen, noin tunnin mittaisen videomateriaalin sekä toimintaohjeen kyseiselle viikolle. Näihin pääset tutustumaan jo nyt alla olevista linkeistä. Toinen valmennuksista "Kadonneen fokuksen metsästäjät: syvän ajattelun ja läsnäolon uusi toivo" kertoo, miten sirpaleista arkea ja rajallista huomiota todella hallitaan niin, että aikaa ja energiaa jää tärkeille asioille elämässä. Toinen valmennus "Miksi ketut eivät meditoi: stressin hoidon opas nykyihmiselle, joka teki kiireestä hyveen", vastaa puolestaan siihen, mikä meitä ihmisiä öisin valvottaa ja mitä asialle on tutkitusti tehtävissä. Kumpainenkin tulee myyntiin la 17.10. (Early Bird-hinta 69 € ja tämän vinkkikirjeen tilaajille vain tasan 50 €/per valmennus!) Lähetän lauantaina tästä vielä muistutuksen kaikille kirjeeni tilaajille.
🎧 Ja sitten ne kolme maksutonta webinaaria! Tässä webinaarien otsikot "Ketuttaa kuin pientä oravaa: eli miten maksimoida oma ja työkaverin vit*tus joka päivä" (22.10. klo 17.15–18); "Vauhdikkaasta kuvavirrasta kuumentuneet aivot: mitä se tekee keskittymisellemme" (29.10. klo 17.15–18) sekä "The Walking Deadlines: miksi työn sirpaleisuus ja jatkuvat muutokset ovat nykyihmisille niin kuormittavia ja miten voisimme kestää epämukavuutta paremmin?" (5.11. klo 17.15–18). Kyseessä on joukko suosituimpia yrityspuheenvuorojani, joissa yhdistän eturivin tutkijoiden löydöksiä terveeseen huumoriin ja kepeään esitystapaan.
Tästä pääset ilmoittautumaan webinaareihin. Huomaa, että sama Zoom-linkki toimii kaikkiin kolmeen webinaariin. Huomaa myös se, että jokaisen webinaarin jälkeen on mahdollisuus jäädä vartin verran keskustelemaan teemasta minun ja muiden kuulijoiden kesken 😊
–––––––––––––––––––––––
Uutisia tutkimusrintamalta
Tässä viikon työelämätutkimus, joka kiinnitti huomioni.
🔎 Tuoreessa tutkimuksessa (Hurst ym., 2026) tarkasteltiin, miten yritysten johtoryhmät sitoutuvat organisaation yhteiseen tarkoitukseen. Tulokset haastavat ajatuksen, että sitoutuminen syntyisi ensisijaisesti myönteisten tunteiden kautta. Myös kielteiset tunteet, ristiriidat ja epämukavuus osoittautuivat tärkeiksi. Erityisen merkityksellistä oli myönteisten ja kielteisten tunteiden samanaikainen kokeminen. Tutkijoiden mukaan liian nopeiden ratkaisujen välttäminen ja epämukavuuden sietäminen voivat edistää aidon sitoutumisen syntymistä. Kaikkia ristiriitoja ei siis kannata kiirehtiä ratkaisemaan. Joskus ne tarjoavat yhteisen suunnan parhaiten.
*Hurst, M., Nicolini, D., & Wiedner, R. (2026). The role of emotions in engendering commitment to an organizational purpose. Academy of Management Journal. https://doi.org/10.5465/amj.2024.0294
–––––––––––––––––––––––
Luku- ja katseluvinkit:
Tätä olen halunnut vinkata jo aiemmissa kirjeissä, mutta nyt on sen aika. Matthew Liebermanin teos Social: Why Our Brains Are Wired to Connect (2013) käsittelee ihmisen sosiaalisuuden neurotieteellistä perustaa. Lieberman on yhdysvaltalainen sosiaalisen neurotieteen pioneeri ja psykologian professori Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa (UCLA). Hän esittää kirjassaan, että tarve kuulua joukkoon ja muodostaa merkityksellisiä ihmissuhteita on yksi ihmisaivojen perustavanlaatuisista ominaisuuksista. Kirjassa tarkastellaan muun muassa sosiaalisen kivun, empatian, mielen teorian ja sosiaalisen vuorovaikutuksen hermostollisia mekanismeja. Erittäin kansantajuisesti kirjoitettu!
Tämä viikon kaunokirjallinen suositus on John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä (1937). Kyseessä on klassikkoromaani ystävyydestä, yksinäisyydestä ja ihmisen tarpeesta kuulua johonkin. Kahden siirtotyöläisen välinen ystävyys muodostaa tarinan emotionaalisen ytimen. Kirjasta on tehty myös elokuva. Pääosissa John Malkovich ja Gary Sinise.
Entäpä sitten viikon leffavinkit? Her (2013), ohjaus Spike Jonze, on filosofisesti kiinnostava elokuva yksinäisyydestä, rakkaudesta ja sosiaalisen yhteyden tarpeesta. Päähenkilö muodostaa tunnesiteen tekoälyyn. Tarina herättää kysymyksen siitä, mitä tarvitsemme kokeaksemme aitoa läheisyyttä. Hauska, surullinen ja kaikkea siltä väliltä.
Nuoren naisen muotokuva (2019) on taas Céline Sciamman ohjaama ranskalainen elokuva rakkaudesta, kaipauksesta ja tunteista, joita ei aina voi ilmaista sanoin. 1700-luvun Ranskaan sijoittuva tarina kuvaa kahden naisen välille syntyvää läheisyyttä. Elokuva havainnollistaa hienovaraisesti, kuinka paljon tunteita voidaan välittää katseilla, eleillä ja hiljaisuudella. Visuaalisesti upea ja poikkeuksellisen herkkä kuvaus ihmisten välisestä yhteydestä.
🎙️ Puheohjelmastani Aivovinkit Teemu Vornasen tapaan löytyy nyt peräti yksitoista jaksoa kuunneltavaa. Nappaa ohjelma vaikka seuraksi pitkille automatkoille, lenkille tai kotihommiin. Ohjelma löytyy täältä: avaa Spotifyissa
