Moi,
ja upeaa lokakuun alkua sinulle!
Kun aloitin näiden vinkkikirjeiden kirjoittamisen, tuumin, jaksavatkohan ihmiset pysähtyä niiden äärelle kaiken arjen tietotulvan keskellä. Moni on kuitenkin kertonut, kuinka mukavaa on sormenpäitä lämmittävän kahvikupin äärellä uppoutua hetkeksi johonkin sosiaalisen median kuvavirtaa rauhallisempaan. Tällaisille hetkille – ja vinkeille – on siis selvästi ollut tilausta. Mukavaa, että joka viikko yhä useampi löytää tästä kirjeestä ajateltavaa niin arkeen kuin työhön.
Ensimmäisessä kirjeessäni käsittelin keskittymistä, toisessa stressinhallintaa, kolmannessa perfektionismia ja tässä kirjeessä puhun empatiasta: erityisesti kuuntelemisen taidosta. Jos liityit vasta äskettäin kirjeeni tilaajaksi, niin eipä hätiä, pääset lukemaan kaikki edelliset kirjeeni täältä.
Toivon, että tämän kirjeen vinkit herättävät pohtimaan tapaamme käydä arkisia keskusteluja ja auttavat pysymään uteliaina ja rakentavina kaikenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Monet erimielisyydet nimittäin kärjistyvät juuri silloin, kun lakkaamme kuuntelemasta ja hyväksymästä erilaisia näkemyksiä. Meillä on kaikki mahdollisuudet säilyttää uteliaisuutemme, mutta silti sorrumme herkästi sarvien kalisteluun, josta harvoin seuraa kenellekään mitään hyvää.
Siispä, vinkkien pariin!
–––––––––––––––––––––––
Miten kuunnella viisaammin?
I.
Olemme pelottavan surkeita sietämään eriäviä mielipiteitä. Aiemmat kokemukset ja niistä johdetut ennakkoluulot ohjaavat kuunteluamme. Emme ainoastaan poimi signaaleja muista ihmisistä, sullomme heitä myös lokeroihin. Kategorisoimme kasvissyöjät, tatuoidut, kissaihmiset ja silmälasipäiset meihin ja heihin. Tällaiset lokeroinnit puolestaan vaikuttavat tulkintaamme tuosta ihmisestä. Vaikka jokainen näistä asioista kertoo jotain ihmisen mieltymyksistä, ne eivät kerro mitään itse henkilöstä. Näillä on suuri ero. Kuuntelemattomuus ylläpitää ennakkoluulojasi, kuuntelu usein kumoaa ne.
Monelle kuuntelun” vaara” nimenomaan piilee tässä. He ovat edenneet urallaan ja ihmissuhteissaan perustelemalla kantansa äänekkäästi ja vaikuttavasti. He luottavat puhevaltaansa, eivät kuunteluvaltaansa. Usein nämä ihmiset ovat sisimmissään kaikista haavoittuvaisimpia eriäville näkemyksille: heille suurin uhkakuva on julkinen nöyryytys, jossa omat mielipiteet haastetaan taidokkaalla tavalla. Siksi monet ovat rakentaneet vahvan suojakuoren muiden mielipiteitä vastaan: he hyökkäävät retoriikan keinoin, pyrkivät murskaamaan toisen puhetaidoillaan, mölyävät päälle. Heille tärkeintä ei ole oppiminen vaan voittaminen.
Kysy itseltäsi: millaisin ennakkoluuloin lähestyt arkisia keskusteluita ja miten voisit lieventää niitä? Lisäksi pohdi, kumpi on todellisuudessa suurempi "voitto": se, että argumentoit mielestäsi toista paremmin vai se, että opit jotain hänen näkemyksistään?
–––––––––––––––––––––––
II.
Erääseen aivotutkimukseen (Kaplan ym., 2016) rekrytoitiin henkilöitä, joilla oli poikkeavia kantoja lukuisiin poliittisiin kiistakysymyksiin, kuten aborttiin, aselakeihin ja homoavioliittoihin. Tutkijat olivat kiinnostuneita, mitä koehenkilöiden aivokudoksessa tapahtuu, kun heille esitetään vastakkaisia poliittisia näkemyksiä. Kerätystä datasta kävi ilmi, kuinka tällainen haastaminen veti mantelitumakkeen käyntiin kuin paksun pronssikellon. Sen lisäksi, että mantelitumake viestitti uhasta, aivosaaren kiihtyminen lisäsi yhtälöön myös moraalisen inhotuksen. Mitä vankkumattomammin omaa kantaa puolustettiin, sitä voimallisempaa oli tulistuminen näillä alueilla.
Entäpä silloin, kun koehenkilöt puolestaan osoittivat joustavuutta ajatusmalliensa kanssa? Nyt alueet aivojen etuotsalohkossa (orbitofrontaalinen ja dorsolateraalinen alue etuotsalohkossa) sähköistyivät ja vaimensivat sekä mantelitumaketta että aivosaarta. Pelkästään aivokuvia tarkastelemalla tutkijat kykenivät päättelemään, keiden näkemyksissä esiintyi edes pilkahdus kognitiivista joustoa, keiden ei. Kyseiset löydökset ovat linjassa aiempien tutkimusten (Chamberlain ym., 2008; Schoenbaum ym., 2009) kanssa, joissa on selvästi osoitettu, kuinka nämä alueet etuotsalohkossa ovat keskeisiä kognitiivisen joustavuuden kannalta.
Etuotsalohkon alueiden heikentynyt aktiivisuus korreloi tyypillisesti sellaisen kognitiivisen jäykkyyden kanssa, joka on tyypillistä esimerkiksi pakko-oireisissa häiriöissä ja riippuvuuksissa. Nykypäivän keskustelukulttuuria kuvastaakin riippuvuutta aiheuttava pakonomainen yhden totuuden egoistinen puolustaminen kaikenlaisissa konteksteissa.
Vie käytäntöön: kun seuraavan kerran kohtaat eriävän mielipiteen, nimeä tunne ahdistukseksi tai uhaksi. Kyseessä on luontainen reaktio, jota voimme hallita etuotsalohkomme avulla. On normaalia tuntea ärtymystä ja vielä normaalimpaa osata muokata tuota tunnetta tilanteen niin vaatiessa.
*Kaplan, J. T., Gimbel, S. I., & Harris, S. (2016). Neural correlates of maintaining one’s political beliefs in the face of counterevidence. Scientific reports, 6(1), 39589.
–––––––––––––––––––––––
III.
Seuraavan kerran, kun joku on aikeissa haastaa näkemyksesi, ota hänen mielipiteensä ilolla vastaan. Napsauta valot päälle etuotsalohkosi järkeilystä vastaaviin huoneisiin, salli keskustelukumppanisi näkökulmien astua peremmällä kotiisi ja tee niiden olo mukavaksi.
Suorita vielä muutama ylimääräinen syvähengitys, anna mantelitumakkeen rauhoittua ja lopuksi ilman piiloteltua sarkasmia kysy: ”Kiinnostava näkemys sinulla, kiitos kun jaoit sen kanssani. Kertoisitko lisää, miten olet mielipiteeseesi päätynyt?”
Tämä kysymys on tärkeä, sillä kiinnostavampaa kuin kuulla, mitä toinen ajattelee, on selvittää, miksi hän niin tekee.
"Kun faktat muuttuvat, muutan mieleni. Mitä sinä teet, sir?", totesi John Maynard Keynes kuuluisassa vastauksessa kritiikkiin, kun hän muutti taloudellisia näkemyksiään.
Elämänkäytävillä saapuu eteen lukuisia tilanteita, joissa faktamme osoitetaan puutteellisiksi. Kipu on väistämätöntä, kärsimys on vapaaehtoista. Suuret ajattelijat ovat lähes poikkeuksetta olleet sellaisia, jotka ilmaisevat suurta rakkautta tunteeseen, jota väärässä oleminen heissä synnyttää. Tuo tunne on älyllisen kasvun tunne. Harva meistä on pahuuttaan eri mieltä asioista.
Kun opit kuuntelemaan, huomaat, kuinka kanssasi eri mieltä olevat eivät ole mieltä kanssasi kiusallaan: he uskovat aidosti toimivansa aivan yhtä rationaalisesti ja moraalisesti kuin sinäkin. Heillä vain on erilainen käsitys maailmasta. On rikkautta oppia monipuolistamaan maailmankuvaansa.
–––––––––––––––––––––––
IV. Lisävinkki (…sillä miksipäs ei)
Kuuntelu luo myös lisää kuuntelua.
Kun annamme toisen perustella kantansa, suhtautuu tämä myös avoimemmin näkemyksiimme. Jos päädyt yksipuoliseen keskusteluun, jossa toinen ei ole valmis kuulemaan perustelujasi, käännä tilanne oppimiskokemukseksi: mitä olet todella menettänyt? Teistä kahdesta sinä poistut tietorikkaampana. Kiitä häntä ajasta, älä jää vänkäämään.
Sinun ei välttämättä tarvitse keskustella kyseisen ihmisen kanssa enää koskaan uudestaan. Siirry kohti uusia seikkailuja. Toisinaan on myös hyvä kuunnella, vaikkei tasaveroista keskustelua syntyisi. Kun julmiin rikoksiin syyllistyneitä on tutkittu (Declercq & Audenaert 2011; Martens & Palermo, 2005), on havaittu, kuinka monia heitä yhdistää äärimmäinen vieraantuminen yhteisöstä.
Kun näitä ihmisiä ei kuunnella, lakkaavat he kuuntelemasta maailmaa. Synkkiin ajatuksiin vaipuneet eivät usein ole kiinnostuneita näkemyksistäsi, he kaipaavat toista ihmistä lähinnä reflektoimaan ajatuksiaan. Tässä voimme kaikki tarpeen tullen auttaa.
*Martens & Palermo (2005). Loneliness and associated violent antisocial behavior: Analysis of the case reports of Jeffrey Dahmer and Dennis Nilsen. International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology, 49(3), 298–307.
–––––––––––––––––––––––
Ajankohtaista tällä hetkellä:
🔥 ”Tehokkuus ei ole kirosana… jatkuva vit*tus on: uudenlainen polku fokuksen valjastamiseksi” -verkkovalmennuksen aivoaiheinen webinaarisarja käynnistyy ensi viikolla (to 15.10)! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos haluat lunastaa paikkasi kaikkiin seitsemään webinaariin, kannattaa toimia nopeasti. Ensimmäisen webinaarin otsikko on: Miksi ”hyvä tyyppi” herättää luottamuksen: mitä sosiaalinen neurotiede opettaa meille empatiasta ja tunnepihkan vahvistamisesta? Kaikista webinaareista luvassa myös tallenne valmennuksen hankkineille. Jos tulevan vuoden aloittaminen terävämmällä fokuksella on käynyt mielessä, nyt kannattaa hyödyntää kampanjaetu! Tämä tarjous on voimassa vain tämän vinkkikirjeen tilaajille. Saat kampanjaedun, kun tilaat valmennuksen samalla sähköpostilla, jolla tilasit tämän uutiskirjeen. Tutustu valmennukseen ja webinaarisarjaan täältä.
🆕 Lisää valmennusuutisia, joista kerroin jo viime viikolla. Viikolla 46 (9.11.) starttaa kaksi kuuden viikon verkkovalmennusta. Ne sopivat kiireiseenkin arkeen, sillä ne sisältävät viikoittaisen, noin tunnin mittaisen videomateriaalin sekä toimintaohjeen kyseiselle viikolle. Näihin pääset tutustumaan jo nyt alla olevista linkeistä. Toinen valmennuksista "Kadonneen fokuksen metsästäjät: syvän ajattelun ja läsnäolon uusi toivo" kertoo, miten sirpaleista arkea ja rajallista huomiota todella hallitaan niin, että aikaa ja energiaa jää tärkeille asioille elämässä. Toinen valmennus "Miksi ketut eivät meditoi: stressin hoidon opas nykyihmiselle, joka teki kiireestä hyveen", vastaa puolestaan siihen, mikä meitä ihmisiä öisin valvottaa ja mitä asialle on tutkitusti tehtävissä. Pysy näistä kuulolla. Kumpainenkin tulee myyntiin 14.10. (Early Bird-hinta 67 €).
🎧 Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Laita seuraavat ajankohdat jo kalenteriisi ylös: to 22.10. (klo 17.15–18), to 29.10. (klo 17.15-18) sekä to 5.11. (klo 17.15-18). Noina kolmena peräkkäisenä torstaina on näet mahdollisuus osallistua johonkin todella spesiaaliin. Pidän kolme maksutonta aivoaiheista webinaaria eri aiheista. Tässä webinaarien otsikot "Ketuttaa kuin pientä oravaa: eli miten maksimoida oma ja työkaverin vit*tus joka päivä" (22.10.); "Vauhdikkaasta kuvavirrasta kuumentuneet aivot: mitä se tekee keskittymisellemme" (29.10.) sekä "The Walking Deadlines: miksi työn sirpaleisuus ja jatkuvat muutokset ovat nykyihmisille niin kuormittavia ja miten voisimme kestää epämukavuutta paremmin?" Kyseessä on joukko suosituimpia yrityspuheenvuorojani, joissa yhdistän eturivin tutkijoiden löydöksiä terveeseen huumoriin ja kepeään esitystapaan. Jaan ilmoittautumislinkin seuraavassa uutiskirjeessä sekä somekanavissani, joten seuraa julkaisujani!
–––––––––––––––––––––––
Uutisia tutkimusrintamalta
Jatkossa liitän vinkkikirjeeseen muutaman kiinnostavan tiivistyksen tuoreista työelämätutkimuksista. Tässä muutama, jotka kiinnittivät huomioni.
🔎 Speights ym. (2026). Beliefs about the relationship between work and personal life: development and validation of three work-life belief scales. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 196, 104507.
Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että sillä, miten ajattelemme työn ja muun elämän suhteesta, on yllättävän paljon merkitystä jaksamiseemme. Ajattelemmeko esimerkiksi, että työ vie väistämättä aikaa ja energiaa muulta elämältä vai voiko mielekäs työ myös antaa energiaa vapaa-ajalle? Entä pitäisikö työ ja vapaa-aika pitää tiukasti erillään vai saavatko ne sekoittua? Ja kumpi menee tarvittaessa edelle? Tutkimuksen mukaan tällaiset uskomukset eivät jää vain ajatuksiksi, vaan ne näkyvät siinä, miten koemme työn ja muun elämän yhteensovittamisen ja miten toimimme arjessa.
🔎 Halinski, M., & Harrison, J. A. (2026). The Family Job Hunt: The Influence of Family Member Active Job Search Behavior on Family–Work Conflict. Journal of Organizational Behavior.
Tämän tutkimuksen mukaan yhden perheenjäsenen työnhaku voi heijastua myös muiden perheenjäsenten työhön. Ratkaisevaa näyttää olevan yhteistyö ja ennakoitavuus: kun työnhausta keskustellaan ja sitä koordinoidaan yhdessä, se aiheuttaa vähemmän ristiriitoja työn ja perhe-elämän välille. Sen sijaan yllättävät ja koordinoimattomat työnhakuun liittyvät vaatimukset voivat kuormittaa esimerkiksi työssäkäyvää vanhempaa.
–––––––––––––––––––––––
Luku- ja katseluvinkit:
Tällä viikolla on lähes pakko vinkata Robert Sapolskyn häikäisevän hyvä (ja myös järkälemäisen pitkä) tietokirja Behave: The Biology of Humans at Our Best and Worst (2017). Kirjassa Sapolsky kuvaa, kuinka erilaiset biologiset prosessit vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen mittakaavassa, joka vaihtelee aina alle sekunnista tuhansiin vuosiin ennen näkyvää käytöstä. Näkyvä käytöksemme on yhtä pitkää kausaaliketjua. Tämä kirja muuttaa käsitystäsi empatiasta lopullisesti! Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani 💚
Harper Leen Kuin surmaisi satakielen (1960) kuuluu puolestaan niihin romaaneihin, jotka onnistuvat opettamaan empatiasta enemmän kuin moni tietokirja. Tarinaa seurataan lapsen näkökulmasta maailmassa, jossa ennakkoluulot, eriarvoisuus ja ihmisten taipumus tuomita toisensa törmäävät toistuvasti. Kirjan ehkä tärkein opetus on, kuinka vaikeaa toista ihmistä on ymmärtää ennen kuin maailmaa yrittää katsoa hänen paikaltaan. Kaunis, surullinen ja edelleen hämmentävän ajankohtainen klassikko. Luin itse aikoinaan englanniksi, joten voin myös suositella alkuperäiskielellä.
David Lynchin Elefanttimies (The Elephant Man, 1980) on puolestaan yksi vaikuttavimmista näkemistäni elokuvista empatiasta ja ihmisarvosta. Lynch on lempiohjaajani, ja kyseessä oli vasta hänen toinen kokopitkä elokuvansa. Elokuva kertoo Joseph Merrickistä, jonka ulkonäkö peittää alleen tuntevan ihmisen. Tarina kysyy, kuinka nopeasti muodostamme käsityksen toisesta ihmisestä pelkän ulkokuoren perusteella. Lupaan kyyneleitä.
🎙️ Puheohjelmastani Aivovinkit Teemu Vornasen tapaan löytyy nyt peräti yksitoista jaksoa kuunneltavaa. Nappaa ohjelma vaikka seuraksi pitkille automatkoille, lenkille tai kotihommiin. Ohjelma löytyy täältä: avaa Spotifyissa
